Teema 3: Yhteisön rakentaminen asumisyksiköissä ja niiden ympäristöissä

Kommentoi alustuksia ja kerro omista kokemuksistasi tai ideoistasi. 

Videot toimivat parhaiten Firefox-, Chrome- tai Opera-selaimella

Kommentit

Ke, 19.08.2020 - klo 08:11

Kommenttini eivät koske suoraan alustuksia, vaan ovat enemmänkin yleisempiä kysymyksiä:

Asunnottomuustutkimuksessani (2019) havaitsin mm.seuraavaa:

1. Asunnottomaksi joutuneista ihmisistä suuri osa ei ole saanut aiemmin elämässään a) riittävästi apua ongelmiinsa, b)  tullut autetuksi (avun saannista huolimatta) ja/tai c) saanut apua oikeaan ongelmaan (ts. ongelmien taustalla olleita syitä/tekijöitä ei ole nähty/ymmärretty).

2. Suuren osa ihmisistä elämässä on ollut kuormittavia tekijöitä huomattavasti enemmän kuin suojaavia ja tukevia Suojaavien ja tukevien tekijöiden merkitys vaikeuksien kehän katkaisussa on kuitenkin nähty keskeiseksi ja osoitettu jo kauan sitten

KYSYMYS: Miten te kykenette työssänne a) ymmärtämään ja huomioimaan em. asiat sekä b) auttamaan asukkaitanne niin että he tulevat oikeasti autetuiksi -> saavat heille sopivia keinoja oman elämänsä/hyvinvointinsa parantamiseen, alkavat voida paremmin, näkevät toivoa ja saavat näköaloja tulevaisuuteen?

Pe, 18.09.2020 - klo 10:39

Erittäin hyvä kysymys. Tässä tullaan mielestäni jälleen hyvin sinne perusasian äärelle, missä monen kohdalla on palvelujärjestelmässä menty pieleen eli kuulemiseen, näkemiseen ja kohtaamiseen. Vuorovaikutukseen yhdellä sanalla sanoen. Tämä on koulutuskysymys hyvin pitkälle, eli meillä on suuria haasteita siinä, että ihmiset, jotka kohtaavat työssään muita ns. apua tarvitsevia eivät pysähdy riittävän tarkkaan, riittävän pitkään asiakkaan asian äärelle jolloin syntyy niitä ns.negatiivisia kohtaamisia. Kun ymmärtää sen, että monen kohdalla pettymykset ja juuri näiden suojaavien tekijöiden puute voi olla ratkaiseva tekijä niin silloin työntekijä voi olla se henkilö, joka pysäyttää tämän kierteen. Jos ajatellaan, että vika on ihmisessä itsessään eikä työntekijässä niin silloin mielestäni mennään pieleen, ei voida puhua siitä että ihminen olisi tehnyt aktiivisia valintoja elämässään, vaan vaihtoehdot valintojen tekemiseen ovat olleet kapeita tai olemattomia jolloin niitä suojaavia tekijöitäkään ei ole. Ihmisellä ei ole sellaista perusluottamusta elämästä siihen, että asiat järjestyvät jolloin se oma motivaatio yirttää voi olla heikko, eikä se oikein ole ihmisen oma vika kun hän ei ehkä ole muuta nähnyt elämässään. Mutta siis olennaisinta on se, että saa kontaktin siihen ihmiseen. Istuu viereen, juo kahvit ja höpöttelee niitä näitä. Saa vähän nauramaan jollekin hassulle jutulle, luo kontaktin jollain vaihtoehtoisella menetelmällä vaikka kuuntelemalla yhdessä jonkun biisin, pyytämällä mukaan ihan arkipäiväsiiin juttuihin sen sijaan, että aloittaa heti puhumaan tunteista ja tapahtumista. Itse ajattelen, että kohtaan jokaisen ihmisen siinä hetkessä ja tilassa ja minä olen luontevasti oma itseni, joloin se rentous tarttuu asiakkaaseen. Olen itse tehnyt hyvin erilaisten asiakasryhmien parissa töitä sen parikymmentä vuotta ja joka kerta, kun olen hyvää palautetta saanut niin se on se sama. hyvin yksinkertainen asia: "Sulle on tosi helppo puhua, kun oot vähän tollanen hassu ja sit tulee sellanen jotenkin kiva fiilis, ja sit jos lupaat jotain niin oot aina pitänyt lupauksesi ja sanonut, jos et osaa tai tiedä jotain ni sit ollaan mietitty yhdessä". Eipä muuta tarvita. Otetaan se pöytä tai lasi tai mikä ikinä pois siitä työntekijän ja ihmisen väliltä ja luotetaan siihen, että jos itse tulee puolitiehen vastaan niin se toinen tulee ihan sen saman verran. Toivottavasti saat tästä ajatusten virrasta jotain tolkkua :)